Yarnworld - Blogitapaaminen Lankamaailmassa.

Johan oli kiva ilta eilen! Sateenkaaria ja Serpentiiniä -blogin Laura järkkäsi viime keväänä blogitapaamisen Oulunkylän Lankamaailmassa ja eilen se sai jatkoa. Keväällä en kiireiltäni päässyt mukaan, mutta nyt onnisti ja onneksi pääsin paikalle sillä tapahtuma oli varsin inspiroiva ja iloinen! Ilta meni hujauksessa kivan harrastuksen parissa samanhenkisten ihmisten kanssa. Lankafiilistelijälle tuo paikkahan on suorastaan taivas - varsinainen lankojen maailma - ellei jopa taivas! Kaikkea teki mieli hypistellä ja olihan se pakko vielä tehdä ostoksiakin, vaikka Lankamaailma ystävällisesti meille lahjoittikin goodie bagillisen lankoja ja tarvikkeita. Sitten ei enää tarvitakaan kuin kuukausi aikaa pelkkää neulomista varten, että kerkeäisi neuloakin niistä langoista jotain :) Puhuimme illan aikana mm. siitä kuinka työt ja lapset ja elämä ylipäätään aina hirveästi häiritsee käsitöiden tekemistä ;)

Illan aikana saimme kivan kierroksen kaupassa (joka on suuuuuuri!) ja esittelyn langoista - goodie bageihinkin saatiin valkkailla Lankamaailman sponssaamina tosiaan ihania lankoja. Eniten ehkä odotan että pääsen käsiksi tuohon ylipehmoiseen Extrafine merinoon. Ajatuksissa olisi käyttää sitä johonkin Moonan asusteeseen. Päästiin me hieman tekemäänkin niitä käsitöitä. Lankamaailman goodiebagista kun löytyi pari ohjettakin. Yksi niistä oli tuollaisen polkkakarkkikoristeen tekemiseen ohje. Minä aloitin moisen valkoisesta ja lohenpunaisesta Matilda -langasta. Enää ei puutu kuin kärki ja sittenhän se on valmis! Kiva jouluinen pikkutyö se.

Kamerahan minulta jäi kotiin, mutta kännykkä pelasti. Yllä kuvissa viimeisenä kännykän kameran rullasta otokset ja muut kuvat fiilistelee saatuja ja ostettuja ihanuuksia kotioloissa. Kuvista puuttuu Lankamaailman oma uusi Modernit klassikot -lehti. Siinä on perusohjeita Maija- ja Janne-langoille.

Mukavata ja inspiroivaa oli! Kiitos vielä Lankamaailma, Laura, Heidi, Minna, Anana, Petra, Laura, ja Enne!

Iltaa sponsoroivat Funny Deli, Huili -lehti ja Lankamaailma.

I woke up like this -shirt.

Mietin Moonan vaatetusta hänen 1 vee synttäreilleen tosi paljon - ehkä (tai siis aivan varmasti) liiankin paljon. Mutta tiedättekö kuinka jää kummittelemaan kun keksii jonkun idean, mutta ei vaan löydy juuri mitään sellaista mistään mikä siihen mielikuvaan istuu? Se on kotiäidin horroria se!

Tarinahan meni niin, että näin TÄMÄN kuvan ja halusin Moonalle tuollaisen paidan, mutta mistään ei löytynyt sopivan kokoista. Pienen etsinnän jälkeen löysin putiikin nimeltä AWIA, josta kysyin olisiko aikuisten collegea mahdollista saada lasten koossa. Heidän asiakaspalvelunsa oli aivan superia ja sain kuin sainkin tilattua heidän kauttaan kaikista pienimmän college-paidan mitä löytyi tuolla 'I woke up like this' -tekstillä. Ja he vielä varmistivat, että tilaukseni saapuu varmasti ennen synttärijuhlia perille. Ihania... Mutta harmikseni paita oli aivan liian suuri meidän solakalle tytölle, joten vaatekriisi jatkui viimemetreille saakka kunnes päädyin siihen, että ihan sama mitä prinsessalla on päällä, kunhan on jotain ja lopulta hän oli synttäreillä musta-valkoisissa kyllä, vaikkakin erilaisissa kuin alunperin suunniteltuna. Kurkkaa kuvat synttäreistä TÄÄLTÄ. Mutta voin siis lämpimästi suositella AWIAa heille, jotka moisista printtipaidoista ilostuvat. Voisinpa itsellenikin haluta TÄMÄN <3


I saw THIS picture and instantly knew that I want something similar for my baby girl to wear on her one-year birthday party. But I had a hard time finding one in her size. Then I found a shop called AWIA, and asked whether they would be able to get a small sweatshirt with that text as they have one in adult sizes HERE. They had the best service ever and kindly made my wishes true. They even made sure that the package would get here to Finland on time for the party - and it did! But sadly the shirt was still too big for our little girl. But no matter - now we have this cool shirt waiting for her to grow and she'll wear it when it suits her. All this said, I can warmly recommend AWIA Clothing products! <3

Baby girl one year birthday party.

 

Eilen juhlittiin meidän pientä isoa tyttöä yksi vuotta <3. Meillä oli pienet ja rennot juhlat. Kirjoitin suoraan pöytään tussilla ruokavaliomerkintöjä, laitoin ikkunaan roikkumaan tupsuviirejä, vastaanotin ilolla anopin tekemät muffinssit, kakun ja pullat ja paketoin (tai mies itse asiassa paketoi) meiltä Moonan pakettiin tuon söpön Aarrekidin pehmon, laitoin muutaman kynttilän ja oksia pihan pensaasta pöytään ja Moonan päähän kultaisen kruunun. Vieraana oli mummut, papat, eno, setä, täti ja toinen serkuista, sekä toisessa kattauksessa lähimmät kaverit. Siinä se lyhykäisyydessään ja ihanuudessaan.

Lasten kasvua seuratessa yksi vuosikin tuntuu näköjään sekunnilta. Minä en tiennyt (enkä tiedä oikein kunnolla vieläkään) lapsista mitään. Ennen oman syntymistä olin hoitanut alle 6-vuotiasta lasta kerran elämässäni. Mutta näköjään niistä tulee ihan ookoo tietämättä mistään mitään :) Muutama asia mitä esimerkiksi en tiennyt:

• Vauvauintiin on ikä- ja painoraja - enkä meinannut millään uskaltaa laittaa Moonaa veden alle. 
• Vauvan ensimmäinen kakka on mustaa 
• Vaunu/ratassysteemit ovat melkoista haitekkia - kohta niillä varmaan voi lentää kuuhunkin
• Vauvoille on välillä vaikeaa nukahtaa tai syödä - whaaat!?!? Itse olisin onnellinen moisesta palvelusta
• Vastasyntyneen napa pitää puhdistaa monta kertaa päivässä ja siitä irtoaa semmoinen möykky
• Minä olen huono navan putsaajaihminen
• Äiti-ihmiset ovat jonkin sortin heimo, jotka vähintään puhuvat omaa kieltään. Puhun nyt jo melko sujuvasti heittoaisoista, Hipp -purkeista, Mini Rodineista, vaippamerkeistä, bodyjen koista ja hampaidentulo-oireista. 
• Luulin, että olen melko kovan luokan multitaskaaja, mutta äidiksi tulon myötä se taito on kehittynyt ihan uusiin sfääreihin. Tätä nykyä hoidan sujuvasti ruoanlaiton yhdellä kädellä baby toisessa kädessä, nostan lattialla lojuvia esteitä varpaillani ja näpytän kännykällä viestiä siinä sivussa. Pystyn myös katsomaan TV:tä, leikkimään palikoilla, ja puoliksi nukkumaan samaan aikaan. 
• Vastasyntyneen vuorokausirytmittömyys menee ihan heittämällä jossain hormoonihyrskyssä, mutta 10-12 kuukautisen 'keskellä yötä ei nukuta' -päätökset ja hampaidentekokipuheräilyt ovat ihan omaa luokkaansa omien yöunien häiritsemisessä. T. kahteen viikkoon nukkunut keskimäärin 5h unia. 
• Millainen huolen määrä voi olla
• Vauvat eivät tykkää istua autossa
• Näinkin musikaalisesti epälahjakkaasta ihmisestä voi kirvota vauvojen rappilauluja kun tilanne sitä vaatii. Esimerkiksi hoitopöydän ääressä on syntynyt useampikin rap-henkinen lurautus vaipanvaihdon helpottamiseksi - ja mikä parasta; ne toimii hämäämään että nyt vaihdetaankin tässä nopeasti vaippa! 
• Ja tuhat muuta asiaa. 

Ja sitten vielä pakko jakaa muutama ihana erikoisuus juuri meidän vauvasta:

• Moona aloitti liikkumisen siten, että hän lähti hilaamaan itseään ympäri 
• Tätä nykyä hän osaa kyllä jo kävellä muutamia askelia itsekseen, mutta liikkuu mieluiten polvikävelemällä - on nimittäin ihan vähän huvittavan näköistä. 
• Paras kaulakoru on äidin alkkarit
• Koalat ovat aivan huippuja ja kirvoittavat aina melkoisen naurun rämäkän - kuten myös omakuvat
• Moona alkoi itsestään tekemään vastaavan tyyppistä evil eye -ilmettä kuin TÄMÄ. Tosin meillä se tulee nykyään käskystä 'Tee Moona myrtsi-ilme!' 

We celebrated our baby girl's one year birthday party this weekend. It was lovely. Where did this year go?!

Soft.

Sain Tiinalta Lambin #pehmeäkuinlambi -haasteen, jossa tulisi kertoa mikä oli pienenä lempipehmoni ja miksi. Kun jakaa siitä kuvan (ja kertomuksen) joko blogissa, Lambin facebookissa tai Instagramissa ja laittaa hashtagin #pehmeäkuinlambi, on mukana arvonnassa, josta voi voittaa pehmeitä palkintoja. Tarkemmat ohjeet TÄÄLLÄ.

Mun lempipehmo pienenä oli Turre. Se oli semmoinen karvainen koira, jolla oli puna-valkoinen kaulahuivi - mikä lie sen ajan joku jouluhahmopehmo. Muistan näinkin joskus tapahtuneen; minut vietiin yökylään mummulle ja papalle, ja siinä mummulan eteisessä sain päähäni, että haluan Turren kaveriksi yökylään, enkä suostunut jäämään ennen kuin äiti ja isi haki minulle Turren kotoa. Vahvatahtoinen tyllerö siis olen ollut - pieniä viitteitä samaan suuntaan näyttäisi olevan meidänkin neidissä.

Turresta ei valitettavasti löytynyt valokuvaa. Voi surku sentään! Tästä haasteesta tuli kuitenkin paljon lapsuusmuistoja mieleen, joten halusin tähän liittää pari lapsuuskuvaa, vaikka niissä ei pehmoja olekaan. Minusta ja veljestäni on hurjan monta tällaista kuvaa, jossa seistää pönötetään vierekkäin millon missäkin. Me matkusteltiin pienenä tosi paljon perheen kanssa joten kuvia löytyy melkoinen sarja; Taru ja Timo Kööpenhaminassa, Taru ja Timo Opdalissa, Taru ja Timo Hangossa, Taru ja Timo Zell Am Seessä, Taru ja Timo omassa pihassa, Taru ja Timo Nizzassa, Taru ja Timo Ourassa.... Tuostahan tulisi suorastaan joku kuva- tai kirjasarja! ;)

Tähän postaukseen valikoitui Taru ja Timo Riminillä Italiassa, koska sieltä sain ehkä hienoimman Barbien ikinä. Semmoisen vaaleanliilatanssipukuisen barbin. Ja tuossa kuvassa mulla on ponnarina joku siinä paketissa mukana tullut vaalean liia ja kiiltävä tukkahärpäke. Se oli lovea se. Barbiet oli muutenkin mun ykkösleluja. Varmasti enempi kuin ne pehmot. Muutenkin mulla on semmoinen mielikuva, että meillä ei ollut pehmoja kauheasti. Enemmän oli palloja, lapioita, ämpäreitä ja niitä barbeja - ja Timolla tietty autorata. Mulla oli myös ehkä hienoin Barbi -talo! Isi teki sen ja se oli paaaaljon isompi ja hienompi kuin kaupasta ostetut. Se oli vankkaa tekoa, mutta silti mun mielessä se on se pehmoisin lelu. Isin mulle tekemä <3

Toisessa kuvassa pönötetään meidän hienoa Saabin edessä muistaakseni Vuokatissa. Siinäkin leikkikaluna näyttää olevan vaan joku tosi hieno keppi!

Moonallakaan ei ole kauheasti pehmoja kertynyt, mutta on sentään muutamia. Ja ne muutamat ovatkin kaikki jollain lailla eritärkeitä. Monkey -apina on ensimmäinen Moonalle ostettu lelu Berliinistä silloin kun odotettiin Moonaa, Molla Maija on mummin itse omin kätösin tekemä, Api -apina on Mikon vanha lempipehmo, Pöllö on saatu Tiinalta <3, pisaratyyppi on itse virkattu ja iso nalle on sukulaisilta peritty. Aika ihania pehmoja sanon minä <3

Ja koska tämä on ihana pehmo postaus, sanon tässä samalla pehmolelujen täytteiset virtuaalionnet pikkuveikalleni Timolle, joka täyttää huomenna 30 vuotta. Kreisiä missä iässä tässä jo ollaan kun pikkuveli täyttää 30! Onnea siis iso pikkuveli (Timo on rapiat 190cm pitkä kun minä puolestani 169 ;) ! Pian nähdään <3

Oiskohan tässä jo tarpeeksi pehmoista juttua? Ainiin, ja minä pehmohaastan ihanan Projektilan Katjan :)


Moona's softy toys and a few pics from my childhood where I am with my little brother <3

DIY pompom necklace

En voi tällä hetkellä juurikaan käyttää koruja, koska Moona on siinä iässä että on ihan parasta repiä äidissä kiinni olevia härpäkkeitä. Moona rakastaa kaikkia koruja ja on ilmeisesti nähnyt äidin kuitenkin kaikenmaailman huiveja ja kaulakoruja laittavan ylleen, koska hän yrittää "pukea" ylleen kaiken rinkulan mallista muistuttavankin. Ihan parhaat kaulakorut ilmeisesti saa äidin alkkareista ja langoista. Tilanne selkeästi huusi 1vee-turvallista korua. Moona sai siis oman tupsukaulakorun - ja koska Moonan kaulakorusta tuli niin hieno,  äidillä tuli kauteus. Joten tein toisen samanlaisen itsellenikin. Nyt on äiti ja tytär ihan match-match!


DIY pom pom necklace for me and my daughter <3

Visitors & Chai love.

Kun ystäviä tulee kylään, se on hyvä tekosyy juoda sokerillisia juomia ja syödä vähän suklaata. Äiti toi Tallinnan tuliaisina David Rion vanilla chai -juomajauhetta. Kaapista löytyy jo entuudestaan TÄTÄ, jonka ostin viime vuoden Berliinin reissulta. Melko makeaa tämä vanilla chaikin on, mutta jos loiventaa vähän maidolla niin se on aika passeli. Nykyään kahviloissakin pyydän aina chai latten tekemään puolella määrää sitä siirappia mitä ne sinne normaalisti laittaisi niin saa vähän vähemmän äkkimakean. Olen muuten metsästänyt Suomesta jotain hyvää chai latte -jauhetta, mutta niitä ei tule ihan iisisti vastaan. Yhden hyvän löysin Hietsun S-marketista, mutta en ole sitäkään muualta löytänyt. Siitä on juttu TÄÄLLÄ. Eli aika lailla tasan kaksi vuotta sitten olen tuon ihanan chain maun löytänyt ja sillä matkalla ollaan edelleen. It's true love :) Mahtava päiväkirja tämä blogi kun noin vaan voi tarkistaa, että hmmmm, milloinkas minä ihastuinkaan chai latteen ;)

Saatiin tosiaan Ninni ja hänen baby kylään eilen ja johan oli ratkiriemukasta seurata miten 8,5 kk poika ja 11,5 kk tyttö tekivät tuttavuutta. Välillä otteet oli melko kovat, mutta hyvässä hengessä pysyttiin koko aika. Toinen hyökkäsi toisen syliin ja toinen syötti toiselle murusia lattialta. Aika liikkistä menoa. Äidit maisteli suklaita ja siemaili sitä chai -juomaa.


We had a friend and her baby over yesterday and it was fun watching the little ones interact together :) Mum's tasted chocolate and drank vanilla chai drinks :)

In my shop.

Maker's Marketissa on mun ständillä uusi pumtpsi myytävää. On pehmotähti, viininpunainen rusetti, teepannu, karkkikaupassa A5 -kortti, pöllöseinätarra, neonvärinen tupsuviiri, rakkaus-kortti ja puupalikkasetti. On kierrätettyä ja on itse tehtyä kätösin sekä koneella ja tuunattuakin.

Mulla tuli yksi päivä ihan superahdistus kaikesta tavarasta. Sovittiin miekkosen kanssa, että käydään koko huusholli läpi ja koitetaan karsia turhat pois. Se jatkuva tavaroiden siirtely paikasta toiseen pois toisen tieltä alkaa nyppimään jossain vaiheessa vaikka kuinka rakastaakin sitä sälää. Mulla on vaan se ongelma, että en meinaa malttaa luopua mistään. Mutta se on vähän helmpompaa kun tietää, että ne voi sujauttaa tuonne Maker'ssiin myyntiin, jolloin niille voi löytyä ihanat uudet omistajat :)


I added some items to my shop. 

DIY Building Blocks.

Joskus sitä tulee päähänpinttymä, että tämä juttu on nyt tehtävä. Nämä palikat olivat mulle sellainen. Ajatus muhi vuoden jos toisenkin. Aina kun näki jonkin puupalikan se herätti tuon sieluni silmissä siintävän ajatuksen. Kesällä mökkirempan keskellä olin kaikennäköisten ja -kokoisten palikoiden saartamana eikä minulla ollut enää mitään toivoa taistella ajatuksen toteuttamista vastaan. Iskä ja mies nauroivat partaansa, että johan on taas idea. Ja sanotaanko näin, että eivät he ihan hulluja olleet kun nauroivat. Nimittäin moisten hiominen, maalaaminen ja yhteen sovittaminen ei ollutkaan ihan pala kakkua. Siinä vierähti tovi jos toinenkin ja lopputulos ei edes ollut ihan se sama, joka päässä alunperin pyöri. MUTTA, tykkään niistä silti. Moona sai niistä huoneeseensa yhden yhdistelmän ja alakerran String-hyllyä koristaa toinen setti. Kolmas kombo on mahdollista hankkia itselleen TÄÄLTÄ.

Mutta onhan tuo moisten maalaaminen aika kivaa. Eli jos joku pitää puupalikoiden maalaustyöpajan niin I'm in!


I made these colorful building blocks from wooden pieces I gathered from our summer cottage worksite. One set is possible to buy here (delivery in Finland only). 

Bow prints.

Hassua miten joku ketä et ole tavannut voi koskettaa sinua ja tehdä sinut iloiseksi. Maker's Marketin perustamisen mainingeissa olen ilahtunut suuresti siitä kuinka sen kautta on ollut hauska olla yhteydessä uusiin ihmisiin - luoviin ja hirmu mukaviin tyyppeihin! Yksi ilon siivittämä tarina syntyi kun Maker's Marketissa myyjänä oleva Riitta lähetti minulle tällä viikolla ylläripaketin! Minua nimittäin odotti postissa paketti, josta kuoriutui Riitan tekemä rusetti juliste ja -kassi sekä superliikkis kortti. Ne kolahti minun makuuni oikein kunnolla! Voi miten niistä ilahduinkaan! Kiitos vielä Riitta <3 Tämä on vähän tällainen nykypäivän kirjekaverityyppinen tilanne - I love it!

Kortti löysi heti paikkansa kuparin värisistä kehyksistä ja juliste päätyy suurella todennäköisyydellä Moonan huonetta koristamaan. Rusetti julisteen voit ostaa TÄÄLTÄ ja rusetti sisustuspaperikassin TÄÄLTÄ. Riitan Riike merkin uutisia voit seurata FB-sivuilta TÄÄLLÄ.