Soft.

Sain Tiinalta Lambin #pehmeäkuinlambi -haasteen, jossa tulisi kertoa mikä oli pienenä lempipehmoni ja miksi. Kun jakaa siitä kuvan (ja kertomuksen) joko blogissa, Lambin facebookissa tai Instagramissa ja laittaa hashtagin #pehmeäkuinlambi, on mukana arvonnassa, josta voi voittaa pehmeitä palkintoja. Tarkemmat ohjeet TÄÄLLÄ.

Mun lempipehmo pienenä oli Turre. Se oli semmoinen karvainen koira, jolla oli puna-valkoinen kaulahuivi - mikä lie sen ajan joku jouluhahmopehmo. Muistan näinkin joskus tapahtuneen; minut vietiin yökylään mummulle ja papalle, ja siinä mummulan eteisessä sain päähäni, että haluan Turren kaveriksi yökylään, enkä suostunut jäämään ennen kuin äiti ja isi haki minulle Turren kotoa. Vahvatahtoinen tyllerö siis olen ollut - pieniä viitteitä samaan suuntaan näyttäisi olevan meidänkin neidissä.

Turresta ei valitettavasti löytynyt valokuvaa. Voi surku sentään! Tästä haasteesta tuli kuitenkin paljon lapsuusmuistoja mieleen, joten halusin tähän liittää pari lapsuuskuvaa, vaikka niissä ei pehmoja olekaan. Minusta ja veljestäni on hurjan monta tällaista kuvaa, jossa seistää pönötetään vierekkäin millon missäkin. Me matkusteltiin pienenä tosi paljon perheen kanssa joten kuvia löytyy melkoinen sarja; Taru ja Timo Kööpenhaminassa, Taru ja Timo Opdalissa, Taru ja Timo Hangossa, Taru ja Timo Zell Am Seessä, Taru ja Timo omassa pihassa, Taru ja Timo Nizzassa, Taru ja Timo Ourassa.... Tuostahan tulisi suorastaan joku kuva- tai kirjasarja! ;)

Tähän postaukseen valikoitui Taru ja Timo Riminillä Italiassa, koska sieltä sain ehkä hienoimman Barbien ikinä. Semmoisen vaaleanliilatanssipukuisen barbin. Ja tuossa kuvassa mulla on ponnarina joku siinä paketissa mukana tullut vaalean liia ja kiiltävä tukkahärpäke. Se oli lovea se. Barbiet oli muutenkin mun ykkösleluja. Varmasti enempi kuin ne pehmot. Muutenkin mulla on semmoinen mielikuva, että meillä ei ollut pehmoja kauheasti. Enemmän oli palloja, lapioita, ämpäreitä ja niitä barbeja - ja Timolla tietty autorata. Mulla oli myös ehkä hienoin Barbi -talo! Isi teki sen ja se oli paaaaljon isompi ja hienompi kuin kaupasta ostetut. Se oli vankkaa tekoa, mutta silti mun mielessä se on se pehmoisin lelu. Isin mulle tekemä <3

Toisessa kuvassa pönötetään meidän hienoa Saabin edessä muistaakseni Vuokatissa. Siinäkin leikkikaluna näyttää olevan vaan joku tosi hieno keppi!

Moonallakaan ei ole kauheasti pehmoja kertynyt, mutta on sentään muutamia. Ja ne muutamat ovatkin kaikki jollain lailla eritärkeitä. Monkey -apina on ensimmäinen Moonalle ostettu lelu Berliinistä silloin kun odotettiin Moonaa, Molla Maija on mummin itse omin kätösin tekemä, Api -apina on Mikon vanha lempipehmo, Pöllö on saatu Tiinalta <3, pisaratyyppi on itse virkattu ja iso nalle on sukulaisilta peritty. Aika ihania pehmoja sanon minä <3

Ja koska tämä on ihana pehmo postaus, sanon tässä samalla pehmolelujen täytteiset virtuaalionnet pikkuveikalleni Timolle, joka täyttää huomenna 30 vuotta. Kreisiä missä iässä tässä jo ollaan kun pikkuveli täyttää 30! Onnea siis iso pikkuveli (Timo on rapiat 190cm pitkä kun minä puolestani 169 ;) ! Pian nähdään <3

Oiskohan tässä jo tarpeeksi pehmoista juttua? Ainiin, ja minä pehmohaastan ihanan Projektilan Katjan :)


Moona's softy toys and a few pics from my childhood where I am with my little brother <3