Playdate.

Hyvä ystäväni ja hänen kaksi lastaan tulivat meille tänään kylään. Meillä on aina aikuisten kesken paljon juteltavaa (kummatkin kun ollaan kovia puhumaan), mutta se mikä on ihaninta näissä treffeissä on, että lapset ovat aina niin innoissaan toisistaan! Voi sitä iloa <3

Harvemmin tulee tätä nykyä arjessa, saati tällaisilla leikkitreffeillä kuvailtua, mutta nyt muistin napata muutaman foton hetken muistamiseksi. On ne lapset vaan niin mahtavia kun eivät osaa olla muuta kuin omia itsejään. Kuvissakaan ei rakeisuus ja valot ja varjot häiritse kun pääpointtina on muistaa nämä hetket.

Olemme ystäväni kanssa opiskelleet yhdessä ja vietetty mm. vuosi Englannissa kämppiksinä. Melkoisen erilaista elämää vietettiin tuolloin. Se oli ihanaa huoletonta aikaa, mutta ihanaa se on tämä nykyinenkin elämä lasten kanssa. Ja mikä parasta, ihanaa kun voimme jakaa nyt tämänkin elämänvaiheen. Kiitos M tästä päivästä - ja niistä kaikista muistakin <3


We had a playdate today with my friend and her two lovely children. What a lovely day!

Mama-to-be Party.

Meidän lähipiirissä on vauvabuumi! Vauvoja tupsahtelee tuon tuosta. Yhdet mama-to-be partyt pidettiin tässä yksi viikonloppu ja voi sitä määrää vauvamahoja! :) Ihanaa! Nämä pileet oli aivan ihastuttavat ja rennot, jossa ennen kaikkea juhlistettiin äidiksi tulemista ja hengailtiin kavereiden kesken. Ihana, rento ja kiva fiiliksinen häppeningi. Emäntä on ehkä mainion kokki mitä tiedän joten tarjoilukin oli tunnetusti kohdillaan. Varsinaisia perinteisiä babyshower lahjoja ei ollut tarkoitus viedä, mutta minähän en ole malttanut pysyä pois ihan pikkuruisten vaateosastoilta, vaikka Moona on jo noin reilu 80-senttinen jättiläinen ja hänelle tulee ostettua sitä kokoluokkaa. Ja lisäksi halusin tulevalle pienelle tehdä jotain itse eli paketissa meni hauskojen lökärihousujen lisäksi pipo ja vauvatumput. Vauvatumppujen ohje löytyypi TÄÄLTÄ jos haluaa itsekin jotain pientä ja helppoa kutoa.

Voin suositella tällaisia rentoja ja kivoja mama-to-be bileitä kaikille äideille ja heidän lähipiirilleen. Varsin mukavaa turista tulevasta ja naurella vanhoille jutuille ja hengailla yhdessä <3


Here are a few pics from my friend's mama-to-be party where we celebrated her babybump. I had made minimittens and a hat for the little one. The food was awesome and the atmosphere warm and lovely. More these please! :) 

A quick status.

Sisustusasiat pyörii kyllä mielessä, mutta tällä hetkellä on sellainen vähän rempallaan fiilis. Ei oo niin justiinsa. Uusia isoja suunnitelmia ei ole sisustusrintamalla vaan ennemminkin digi- ja käsityömaailmassa. Intoinen Maker's Marketitin juttuja ja pää on täynnä käsityöideoita. Maker's Markettiin tipahtelee koko ajan toinen toistaan ihanempia juttusia ja lankoja on tullut taas hamstrattua niin, että niitä pitää ihastella harva se hetki. Kotona kynttilät palaa joka ilta ja uutta kameraa testailen tiuhaan tahtiin. Ollaan nimittäin hankittu Canonin 70D, joka vaikuttaa aivan superilta vempaimelta. Intona siitäkin nyt. Ensi viikolla pitää täydentää kynttilävarastoja, ettei iltatunnelmointiin tule turhaa vajetta. Ihanaa lauantai-iltaa immeiset!


A few shots from our home. 

Baby girl one year birthday party.

 

Eilen juhlittiin meidän pientä isoa tyttöä yksi vuotta <3. Meillä oli pienet ja rennot juhlat. Kirjoitin suoraan pöytään tussilla ruokavaliomerkintöjä, laitoin ikkunaan roikkumaan tupsuviirejä, vastaanotin ilolla anopin tekemät muffinssit, kakun ja pullat ja paketoin (tai mies itse asiassa paketoi) meiltä Moonan pakettiin tuon söpön Aarrekidin pehmon, laitoin muutaman kynttilän ja oksia pihan pensaasta pöytään ja Moonan päähän kultaisen kruunun. Vieraana oli mummut, papat, eno, setä, täti ja toinen serkuista, sekä toisessa kattauksessa lähimmät kaverit. Siinä se lyhykäisyydessään ja ihanuudessaan.

Lasten kasvua seuratessa yksi vuosikin tuntuu näköjään sekunnilta. Minä en tiennyt (enkä tiedä oikein kunnolla vieläkään) lapsista mitään. Ennen oman syntymistä olin hoitanut alle 6-vuotiasta lasta kerran elämässäni. Mutta näköjään niistä tulee ihan ookoo tietämättä mistään mitään :) Muutama asia mitä esimerkiksi en tiennyt:

• Vauvauintiin on ikä- ja painoraja - enkä meinannut millään uskaltaa laittaa Moonaa veden alle. 
• Vauvan ensimmäinen kakka on mustaa 
• Vaunu/ratassysteemit ovat melkoista haitekkia - kohta niillä varmaan voi lentää kuuhunkin
• Vauvoille on välillä vaikeaa nukahtaa tai syödä - whaaat!?!? Itse olisin onnellinen moisesta palvelusta
• Vastasyntyneen napa pitää puhdistaa monta kertaa päivässä ja siitä irtoaa semmoinen möykky
• Minä olen huono navan putsaajaihminen
• Äiti-ihmiset ovat jonkin sortin heimo, jotka vähintään puhuvat omaa kieltään. Puhun nyt jo melko sujuvasti heittoaisoista, Hipp -purkeista, Mini Rodineista, vaippamerkeistä, bodyjen koista ja hampaidentulo-oireista. 
• Luulin, että olen melko kovan luokan multitaskaaja, mutta äidiksi tulon myötä se taito on kehittynyt ihan uusiin sfääreihin. Tätä nykyä hoidan sujuvasti ruoanlaiton yhdellä kädellä baby toisessa kädessä, nostan lattialla lojuvia esteitä varpaillani ja näpytän kännykällä viestiä siinä sivussa. Pystyn myös katsomaan TV:tä, leikkimään palikoilla, ja puoliksi nukkumaan samaan aikaan. 
• Vastasyntyneen vuorokausirytmittömyys menee ihan heittämällä jossain hormoonihyrskyssä, mutta 10-12 kuukautisen 'keskellä yötä ei nukuta' -päätökset ja hampaidentekokipuheräilyt ovat ihan omaa luokkaansa omien yöunien häiritsemisessä. T. kahteen viikkoon nukkunut keskimäärin 5h unia. 
• Millainen huolen määrä voi olla
• Vauvat eivät tykkää istua autossa
• Näinkin musikaalisesti epälahjakkaasta ihmisestä voi kirvota vauvojen rappilauluja kun tilanne sitä vaatii. Esimerkiksi hoitopöydän ääressä on syntynyt useampikin rap-henkinen lurautus vaipanvaihdon helpottamiseksi - ja mikä parasta; ne toimii hämäämään että nyt vaihdetaankin tässä nopeasti vaippa! 
• Ja tuhat muuta asiaa. 

Ja sitten vielä pakko jakaa muutama ihana erikoisuus juuri meidän vauvasta:

• Moona aloitti liikkumisen siten, että hän lähti hilaamaan itseään ympäri 
• Tätä nykyä hän osaa kyllä jo kävellä muutamia askelia itsekseen, mutta liikkuu mieluiten polvikävelemällä - on nimittäin ihan vähän huvittavan näköistä. 
• Paras kaulakoru on äidin alkkarit
• Koalat ovat aivan huippuja ja kirvoittavat aina melkoisen naurun rämäkän - kuten myös omakuvat
• Moona alkoi itsestään tekemään vastaavan tyyppistä evil eye -ilmettä kuin TÄMÄ. Tosin meillä se tulee nykyään käskystä 'Tee Moona myrtsi-ilme!' 

We celebrated our baby girl's one year birthday party this weekend. It was lovely. Where did this year go?!

Soft.

Sain Tiinalta Lambin #pehmeäkuinlambi -haasteen, jossa tulisi kertoa mikä oli pienenä lempipehmoni ja miksi. Kun jakaa siitä kuvan (ja kertomuksen) joko blogissa, Lambin facebookissa tai Instagramissa ja laittaa hashtagin #pehmeäkuinlambi, on mukana arvonnassa, josta voi voittaa pehmeitä palkintoja. Tarkemmat ohjeet TÄÄLLÄ.

Mun lempipehmo pienenä oli Turre. Se oli semmoinen karvainen koira, jolla oli puna-valkoinen kaulahuivi - mikä lie sen ajan joku jouluhahmopehmo. Muistan näinkin joskus tapahtuneen; minut vietiin yökylään mummulle ja papalle, ja siinä mummulan eteisessä sain päähäni, että haluan Turren kaveriksi yökylään, enkä suostunut jäämään ennen kuin äiti ja isi haki minulle Turren kotoa. Vahvatahtoinen tyllerö siis olen ollut - pieniä viitteitä samaan suuntaan näyttäisi olevan meidänkin neidissä.

Turresta ei valitettavasti löytynyt valokuvaa. Voi surku sentään! Tästä haasteesta tuli kuitenkin paljon lapsuusmuistoja mieleen, joten halusin tähän liittää pari lapsuuskuvaa, vaikka niissä ei pehmoja olekaan. Minusta ja veljestäni on hurjan monta tällaista kuvaa, jossa seistää pönötetään vierekkäin millon missäkin. Me matkusteltiin pienenä tosi paljon perheen kanssa joten kuvia löytyy melkoinen sarja; Taru ja Timo Kööpenhaminassa, Taru ja Timo Opdalissa, Taru ja Timo Hangossa, Taru ja Timo Zell Am Seessä, Taru ja Timo omassa pihassa, Taru ja Timo Nizzassa, Taru ja Timo Ourassa.... Tuostahan tulisi suorastaan joku kuva- tai kirjasarja! ;)

Tähän postaukseen valikoitui Taru ja Timo Riminillä Italiassa, koska sieltä sain ehkä hienoimman Barbien ikinä. Semmoisen vaaleanliilatanssipukuisen barbin. Ja tuossa kuvassa mulla on ponnarina joku siinä paketissa mukana tullut vaalean liia ja kiiltävä tukkahärpäke. Se oli lovea se. Barbiet oli muutenkin mun ykkösleluja. Varmasti enempi kuin ne pehmot. Muutenkin mulla on semmoinen mielikuva, että meillä ei ollut pehmoja kauheasti. Enemmän oli palloja, lapioita, ämpäreitä ja niitä barbeja - ja Timolla tietty autorata. Mulla oli myös ehkä hienoin Barbi -talo! Isi teki sen ja se oli paaaaljon isompi ja hienompi kuin kaupasta ostetut. Se oli vankkaa tekoa, mutta silti mun mielessä se on se pehmoisin lelu. Isin mulle tekemä <3

Toisessa kuvassa pönötetään meidän hienoa Saabin edessä muistaakseni Vuokatissa. Siinäkin leikkikaluna näyttää olevan vaan joku tosi hieno keppi!

Moonallakaan ei ole kauheasti pehmoja kertynyt, mutta on sentään muutamia. Ja ne muutamat ovatkin kaikki jollain lailla eritärkeitä. Monkey -apina on ensimmäinen Moonalle ostettu lelu Berliinistä silloin kun odotettiin Moonaa, Molla Maija on mummin itse omin kätösin tekemä, Api -apina on Mikon vanha lempipehmo, Pöllö on saatu Tiinalta <3, pisaratyyppi on itse virkattu ja iso nalle on sukulaisilta peritty. Aika ihania pehmoja sanon minä <3

Ja koska tämä on ihana pehmo postaus, sanon tässä samalla pehmolelujen täytteiset virtuaalionnet pikkuveikalleni Timolle, joka täyttää huomenna 30 vuotta. Kreisiä missä iässä tässä jo ollaan kun pikkuveli täyttää 30! Onnea siis iso pikkuveli (Timo on rapiat 190cm pitkä kun minä puolestani 169 ;) ! Pian nähdään <3

Oiskohan tässä jo tarpeeksi pehmoista juttua? Ainiin, ja minä pehmohaastan ihanan Projektilan Katjan :)


Moona's softy toys and a few pics from my childhood where I am with my little brother <3